FI

Se sattui ihan vahingossa. Olin kävellyt pieneen putiikkiin Tampereen Hämeenkadulla vain piiloutuakseni

Herätyskelloa ei ollut. Kivun aalto vyöryi päälaen yli kuin tulikuuma veitsi, ennen kuin ehdin edes haukkoa henkeä.

Kaivopuiston hiekkalaatikolla kaksi pientä poikaa lapioi hiekkaa kuin mikään ei olisi pielessä.

Eeva puristi viinilasia niin lujaa, että sormenpäät muuttuivat valkoisiksi. Terassin liukuovi oli jäänyt

Elias työnsi kätensä syvemmälle takin taskuihin ja käänsi katseensa kohti Kainuun korpea. Oli marraskuun

Olin valmistellut kaiken itse. Jokaisen kukan, jokaisen kynttilän, jokaisen loppuun asti hiotun sanan

Aaro kuuli sen Leena-naapurilta, ihan vahingossa. Oli jo lokakuun puoliväli, ja lehdet olivat pudonneet

Helmi seisoi kylpyhuoneen peilin edessä ja kiinnitti pientä hopeasolmeketta hiuksiinsa. Sormet liikkuivat

Anoppi katosi miniän äitiä halveksien tämän vaatimattoman taustan vuoksi. Hän ei voinut kuvitellakaan

Aino seisoi ikkunan ääressä ja katseli morsiuspukua. Se oli pitsiunelma – koruompelein, ilmavana, aivan