FI

On hetkiä, jolloin jokin itsessä loksahtaa kohdalleen. Ei paukahduksella, vaan hiljaisella varmuudella.

Olimme olleet naimisissa viisitoista vuotta. Ei täydellistä, vaan meidän näköistämme – yhteisiä illallisia

Gena hymyili hymyään, jota Ida oli joskus pitänyt hellyytenä – leveää, hymykuoppineen, silmissä se erityinen